Warning: array_rand(): Second argument has to be between 1 and the number of elements in the array in /var/www/lendemaindeveille/data/www/whspr.me/wp-content/plugins/oc-link-indexer/indexer.php on line 47
Warning: Invalid argument supplied for foreach() in /var/www/lendemaindeveille/data/www/whspr.me/wp-content/plugins/oc-link-indexer/indexer.php on line 80
Tänään on kansallinen oravien arvostuspäivä. Me'minun on tarkoitus viettää päivä juhlien kaikkea hyvää, mitä sumeat pienet olennot tekevät meille, tai niin minä'm sai uskoa. Tässä'se juttu, en't arvostavat oravia. Tuskin edes siedän niitä. Tämä ei ollut'aina, pidin niitä söpöinä. Helvetti, minä'd jopa jättää heille ruokaa joskus. Mutta se oli ennen Pistaasipähkinää.
Pistaasi muutti kaiken minulle. Ripustin sohvalleni eräänä päivänä ja ajattelin omia asioita. Olin juuri palannut mukavalta lounaalta kaupungintalon Delissä South Orangeissa, New Jerseyssä. Kaupungintalo Deli on alkuperäisen Sloppy Joen koti, mahtava voileipä, jossa on kaksi erilaista lihaa, kolme viipaletta ruisleipää, coleslaw, juusto ja kotitekoinen venäläinen kastike. Tämä ei ole't sitä paskaa Adam Sandler lauloi aiemmin.
Asia on, olin ruokakooman partaalla, kun liikkeen keittiössä pisti silmään. Olin yksin, ei pitäisi'ei ole liikkunut mitään. Sitten käänsin päätäni löytääkseni pienen oravan, joka tuijotti minua keittiön lattialta.
"Mitä vittua?!" Minä huusin.
"Mitä vittua?!" Orava kertoi minulle selvästi ilmeellä kasvoillaan.
Aloin nousta seisomaan hitaasti ja typerästi ajatellen, että voisin saada pisaran pienelle ketterälle jyrsijälle. Ilman vähäisintäkään aavistusta siitä, mitä tehdä, jos pystyisin saamaan pikkumiehen kiinni, lähdin hänen perässään ja hän ryntäsi.
Minä'En ole nopea mies, ja minä'En ole varma, oliko tämä nopea orava, mutta voin kertoa teille, että hän oli varmasti helvetin paljon nopeampi kuin minä. Hän syöksyi käytävää pitkin makuuhuoneeseen. Lähdin takaa -ajoon ja paiskasin oven kiinni, kun tulin makuuhuoneeseen. Suunnitelma oli avata ikkuna, ja kun näki mahdollisuuden vapauteen, orava hyppäsi suoraan läpi ja kaikki ongelmat ratkaistiin.
Näin ei tapahtunut.
Orava perusti leirin sängyn ja joidenkin muovialtaiden väliin. Hän kaivoi ja vahvisti asemaansa. Tämä ei ollut yksinkertainen tapaus, kun orava lähti onnellisesti ajoissa, se oli piiritys. Olin rajoittanut hänet makuuhuoneeseen, hän oli löytänyt tavoittamattoman nurkan.
Tuolloin aloin ajatella selkeästi. Minulla ei ollut sairausvakuutusta, ja oravat, niin suloiset kuin he ovat, voivat kantaa melko ikäviä seurauksia naarmuillaan ja puremillaan. Tarvitsin panssaria. Ja aseet. Ja syötti. Joten lähdin makuuhuoneesta varmistaen varovasti, että pikku kusipää ei't seuraa minua ulos huoneesta.
Kulman takana olevassa bodegassa kysyin tiskin takana olevalta mieheltä, mitä hänen mielestään oravat haluaisivat syödä. Kestettyäni hiljaista, jäistä tuijotusta 30 sekuntia päätin, että pistaasipähkinät olisivat valintani. Olivatko päätökseni vaikuttaneet omiin välipalahaluihini, tottakai! Mutta se ei tehnyt'ei tarkoita, että orava ei'minulla ei ole sama maku välipaloilla kuin minulla.
Palattuani varmistin, että peitin itseni kokonaan. Sukkalakki vedetty alas, huppu ylös, kädet hihoihin. Nappasin lähimmän tavarani halberdille, Swifferille, ja avasin uudelleen makuuhuoneen oven taistelua varten. Lyhyesti sanottuna, se oli umpikuja. Vahvistukset olisivat tarpeen, jos haluaisin käyttää makuuhuoneeni uudelleen.
Soitin joitakin puheluita. Soitin eläinsuojeluun, he eivät olleet'ei tule mitään apua. He olivat perjantaina klo 16.00'menin kotiin viikonlopuksi. Twiittasin pormestarille, hän vastasi räikeästi, että en voinut't törmäsi hänen taloonsa. Sitten soitin A-tiimilleni.
Siellä oli videokuvaaja kaappaamaan kaiken hulluuden. Ystävä, joka tunnettiin pääasiassa ongelmien yllyttämisestä, tuotiin syistä pistaasipähkinöitä ikkunasta. Kaksi ihmistä ilmestyi parin koirien kanssa, joista toinen oli sokea. Siellä oli kaksi suurinta maniakkia, jotka tiesin ja joilla oli tällä hetkellä hienoja nimiä – Jesse James ja Spider. Olimme valmiita taisteluun.
Pistaasi oli taitava. Hänet oli kerätty alas, mutta kun hän oli ruostunut, hän hyppäsi ympäri huonetta pomppien seiniltä ja palasi sitten turvaan, kaukana siitä, missä kukaan meistä voisi tavoittaa hänet. Useita yrityksiä tehtiin, paljon naurettiin ja monia idioottimaisia liikkeitä yritettiin. Mutta Pistaasi ei juuri tehnyt'En halua mennä ulos ikkunasta ja palata luontoon.
Asiat kävivät kurjiksi. Olimme menettämässä uskoa. Minun piti vakuuttaa tyttöystäväni rauhallisesti siitä, että meidän on muutettava. Asuntomme ei ollut enää meidän, Pistaasi asui siellä. Ainakin kunnes hänet häädettiin siitä, että hän yritti maksaa vuokraa tammenterhoilla.
Sitten maniakkini, joilla ei ollut mitään muuta kuin olkihattu (joka toi onnea?) Ja pyyhkeen, pystyivät lopulta pakottamaan Pistachion harkitsemaan sisäelämää. Kun Pistaasi sukelsi huoneen ympäri, hän lopulta otti yhteyttä pyyhkeeseen, maniakit vetivät sen tiukasti ja pistaasi meni ulos ikkunasta! hän kyyristyi roskakorista, aivan muun joukkueen edessä. Kun me taputimme, suloinen orava juoksi kadun toisella puolella. Haluan ajatella, että hän meni kotiin perheensä luo ja puhui siitä, kuinka kesti seitsemän ihmisen ja kahden koiran räpyläjoukko häätääkseen hänet suuresta sisätilojen maailmasta. Haluan kuvitella, että Pistaasipähkinää haudataan valloittavan sankarin tavoin, seikkailija, joka rohkeasti meni sinne, missä orava ei ollut ennen.
Jotkut näistä tatuoinneista muistuttavat minua pistaasipähkinästä. Näen kiilteen silmissä, halun tunkeutua sisätiloihin. Tunnen verenpaineen nousevan, kämmeneni hikoilevat hieman. Sitten muistan sen'se on vain tatuointi ja kaikki on hyvin.
Joten yhteenvetona en't arvostavat oravia. Jopa kansallisen oravan arvostuspäivänä. Mutta Pistaasio, tuo paskiainen, ansaitsi kunnioitukseni.