Warning: array_rand(): Second argument has to be between 1 and the number of elements in the array in /var/www/lendemaindeveille/data/www/whspr.me/wp-content/plugins/oc-link-indexer/indexer.php on line 47
Warning: Invalid argument supplied for foreach() in /var/www/lendemaindeveille/data/www/whspr.me/wp-content/plugins/oc-link-indexer/indexer.php on line 80
Edellisestä albumista on kulunut yli 20 vuotta ja bändin hajoamisesta 18 vuotta, mutta Pantera -merkki musiikkimaailmassa säilyy ikuisesti. Viiden klassisen albuminsa aikana (kaikki mukana olevat teeskentelevät, että neljä edellistä eivät koskaan tapahtuneet), Pantera toimitti lukemattomia raskaita riffejä ja klassisia hilloja.
Ystävämme REVOLVERissa juhlivat kaikkea Panteraa julkaisemalla Kirja Pantera. Keräilijän numerossa on viisi erillistä kannetta, joista jokainen juhlii yhtä Panteran klassisista albumeista: ”Cowboys From Hell”, “Vulgar Display of Power”, “Far Beyond Driven”, “The Great Southern Trendkill” ja “Reinventing the Steel”. He ovat myös julkaisseet rajoitetun painoksen vinyyliversioita kustakin albumista, jotka ovat saatavana nippuina samanaikaisen lehden kanssa.
Julkaisu sai meidät hieman nostalgiseksi ikonista metallibändiä kohtaan, en voinut olla ajattelematta ensimmäistä kertaa, kun kuulin Panteran. Olin Odeumissa Villa Parkissa, Illinoisissa, katsomassa ECW-pay-per-view-näkymää. Päätapahtumaan osallistui Rob Van Dam, joka käveli kehälle Panteran ”Walk” -tapahtumaan. Toisena hiontariffin tullessa PA: n yli yleisö puhkesi ja huusi pian: “Re! Spect! Kävellä! Mitä sanoit?” Se oli päihdyttävää. Kun ratsastin tapahtumasta kotiin, en saanut laulua pois päästäni, osittain siksi, että se oli niin korvatyyny, mutta myös siksi, että se oli niin sähköisen illan ääniraita. Alle 24 tuntia myöhemmin työnsin upouuden kopioni “Vulgar Display of Power” -laitteesta Chrysler LeBaronin CD -soittimeen ja ajoin aivan liian nopeasti äänenvoimakkuuden tasolle, joka testasi huonojen auton kaiuttimien eheyden..
Omat lämpimät muistoni Panterasta saivat minut tavoittamaan joitain suosituimmista tatuoijataiteilijoistamme, jotka rakastavat pitää myymälänsä äänekkäinä työskennellessään, ja kysyivät heiltä kysymyksiä alkuperäisestä Cowboys From Hellista.
Muistatko ensimmäisen kerran, kun kuulit Panteran??
Jesse Levitt: Kuulin Panteran ensimmäisen kerran 15 -vuotiaana, kun ystäväni antoi minulle albumin ”Far Beyond Driven”.
Nikki Simpson: Ensimmäistä kertaa kuulin Panteran kun olin teini -ikäinen katsoessani Beavista ja Buttheadia. He katselivat musiikkivideota ”Tämä rakkaus” ja nauroivat Phil Anselmoa ikään kuin Pantera olisi lapsi, kuten: ”Hitto Pantera, tämä olut on lämmin, hanki minulle toinen!” Ja “Kohtele äitipuolesi kunnioituksella, Pantera! Tai nukut kadulla! ”
Mada Fleming: Olin ehkä 7 tai 8 -vuotias. Äitini seurusteli pelottavan miehen kanssa, jolla oli pitkät hiukset ja tatuoinnit. Pantera ilmestyi radioon ja räjäytti sen. Muistan, että olin aivan järkyttynyt. En muista, oliko se “Mouth for War” tai “Walk”, mutta se oli yksi niistä kappaleista. Olin erittäin lykätty, mutta myös innostunut siitä, että musiikki voi aiheuttaa pelkoa ja jännitystä. Kun olet lapsi, se on kuin katsoisi pelottavaa elokuvaa. Halusin ehdottomasti lisää tätä tunnetta.
Mikä on suosikki Pantera -kappaleesi??
Jesse Levitt: Lempikappaleeni olisi ”5 minuuttia yksin”. Se on vain tarttuvaa ja paskaa. Saa minut pumppaamaan rullaluistimelleni tai lumilaudalleni! Mikä on toinen intohimoni kuin taide ja tatuointi.
Nikki Simpson: Täytyy varmaan sanoa, että “Becoming” on suosikkikappaleeni. Sanoitukset ovat niin röyhkeitä ja voimaannuttavia, ja pääriffi on vain niin ilkeä ja groovy, kaikkea Dimebagin tyypillistä kuulemista murskaamista ei edes tarvittu, jotta tämä olisi vain vahva, raskas persekappale. Elämässäni oli piste, jossa roikkuin monien muusikoiden sanoituksissa saadakseni voimaa ja saadakseni jonkun niin voimakkaan kuin Phil kääntäen kivun ja vihan “syntyneeksi uudelleen, käärmeen silmillä, tulkoon jumalaksi”. Se vain antaa sinulle vilunväristyksiä ja motivaatiota olla huono äiti ja nousta yläpuolelle. Joten se on joko tuo kappale tai “Domination”. Kappaleessa on kaikkien aikojen raskain erittely kaikista metallityypeistä. Minulla on “DOMINATE” tatuoitu rystysiini tämän kappaleen takia.
Mada Fleming: Yritän olla olematta perus narttu ja sanoa “Cemetery Gates”, mutta sillä kappaleella oli valtava vaikutus minuun, koska ennen sitä olin kuullut vain Panteran vaikeamman puolen. Sitä ennen en ollut koskaan edes omistanut heidän albumiaan, koska olin mielestäni vielä liian nuori pyytämään äitiäni ostamaan minulle yhden peläten, että hän olisi huolissaan [nauraa]. Ehdottomasti “hautausmaan portit”.
Mikä on mielestäsi bändin perintö/tulee olemaan?
Jesse Levitt: Bändin perintö on aina se, että he ovat helvetin kovia. Dimebag muistetaan aina metallisankarina, kuten koko bändi.
Mada Fleming: Tuolloin [he olivat aktiivisia] minusta tuntuu, että Pantera oli ainoa merkittävä levy -yhtiö, joka kantoi lippua todellisesta metallista, kun taas suurin osa heidän aikalaisistaan oli pehmeitä. He vain pahenivat jokaisen julkaisun myötä. Puhumattakaan Dimebag Darrellista.
Nikki Simpson: Pantera on se bändi, jonka metallilajista riippumatta olet kiinnostunut – death metalista hardcoreen, thrashiin, black metaliin ja paskaa, jopa glam rockia ja bluesia – musiikissaan on jokaiselle jotakin. Heidän uransa ja raskautensa ja musiikillinen virtuoosisuutensa ovat vertaansa vailla, eikä niiden ääntä voi vain toistaa. Sen lisäksi, että heidän soundinsa on ajaton, heidän eteläinen räikeä ja huonokuntoinen asenne teki heistä jotenkin jopa vitun viileämpiä, koska et tiennyt, että sekunti oli temppu. Nämä kaverit tulivat juuri murskaamaan ja juhlimaan, ja aina kun kuulet Panteran, olet heti innoissasi. Se on mahtava perintö minulle.